Markus Mikael Myllyniemi Historian opiskelija ja kansalaisaktiivi | SDP:n kunnanvaltuutettu Kirkkonummella

Kikyttääkö?

  • Kikyttääkö?

Digitalisaation myötä moni aikaisemmin raskas ja monimutkainen askare on muuttunut tehokkaammaksi ja työntekijän kannalta helpommaksi. Tästä huolimatta ihmiset uupuvat edelleen työssään. Työnteon helpottuminen ja näennäinen työn tehokkuuden kasvu ei siis ole suoraan johtanut työntekijöiden elämänlaadun parantumiseen.

Työn tehostumista on yleensä aina seurannut työpäivän ja työviikon lyheneminen. 1800-luvulla teollisen vallankumouksen yhteydessä siirryttiin 12-tuntisesta työpäivästä kymmentuntiseen päivään ja myöhemmin 1900-luvun alussa moderniin 8-8-8-malliin. Digitalisaatio ei kuitenkaan ole johtanut vastaavanlaiseen kehitykseen, vaikka sen työn tehokkuutta parantavat vaikutukset ovat olleet monikertaisia aikaisempiin työnteon vallankumouksiin verrattuna.

Monet Yhdysvaltain Piilaakson it-yritykset ovat jo kokeilleet nelipäiväisen työviikon vaikutuksia työn tehokkuuteen. Vaikuttuneina koejaksojensa tuloksista ne ovat omaksuneet lyhennetyn työviikon alan uudeksi normiksi. Muun muassa teknologiajätti Google arvioi työntekijöidensä työtehokkuuden parantuneen noin 20 prosentilla yrityksen siirryttyä nelipäiväiseen työviikkoon.

Työn tehokkuuden parantamisen lisäksi lyhennetty työviikko johtaisi säästöihin sekä yritysten että yhteiskunnan terveys- ja sosiaalimenoissa, kun työuupumus ja sairauspoissaolot vähenisivät. Tutkimusten mukaan nelipäiväinen työviikko voisi esimerkiksi alentaa työntekijöiden stressitasoa sekä riskiä sairastua verenpainetautiin ja moniin muihin yleisiin elintasosairauksiin.

1930-luvulla vaikuttanut taloustieteilijä John Maynard Keynes arvioi, että hänen lapsenlapsiensa maailmassa kenenkään ei tarvitsisi enää tehdä töitä. Länsimaissa työaika on kuitenkin säilynyt lähes muuttumattomana viimeiset 70 vuotta, eikä parannuksia tilanteeseen näytä olevan tulossa ainakaan lähihorisontissa. Nykytilanne on työhyvinvoinnin kannalta kuitenkin kestämätön, sillä moni tavallinen suomalainen työntekijä ei yksinkertaisesti selviä työtaakkansa alla.

Suomella olisikin nyt tuhannen taalan paikka näyttää Euroopalle sekä maailmalle uutta työpoliittista suuntaa ja osoittaa, miten hyvinvointivaltio oikeastaan välittää kansalaistensa elämänlaadusta. Samalla maamme saisi monen Nokian veroisen kilpailuedun, joka polkaisisi taloutemme uudestaan kunnolla käyntiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Markus, hyvä avaus. Kokeiluja kannattaisi tehdä joustavamman työajan suuntaan.

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Niinpä. Jokainen yritys järkeistää työaikoja on tähän asti kuitenkin johtanut vain päinvastaiseen tulokseen eli työmoralistisen kellokalle-kultin voimistumiseen. En tiedä, millä ihmeellä ne sen oikein tekevät.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Digitalisaatio voi aiheuttaa työuupumusta. Koneet ei ole enää se hidastava tekijä vaan ihminen, ja laitteet kun tuottaa informaatiota kokoajan enemmän, ihmiselle tulee enemmän prosessoitavaa.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Juuri näin! Ihmiskunnan heikkenevä älykkyystaso ei riitä ymmärtämään laitteiden ja sovellusten toimintaa. Tämä koskee sekä käyttäjiä että sovellusten suunnittelijoita.

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Piilaakson it-alan firmoissa työskentelevät eivät muni kultamunia silloin kun sanotaan. Monella googlelaisella onkin vapaa-aika se jolloin saadaan ideoita ja inspiraation lähteitä. Työajalla yrityksessä pitkän työmatkan jälkeen tehdään vaan byrokratiaa ja muita välttämättömiä paperitöitä.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Puhutaanko tässä nyt koulutettujen tietotöistä? Joissakin suorittavissa töissä tuottavuus ei välttämättä laske yhtä paljoa työajan lisääntyessä.

Jos kävisi niin, että vain tietotyöläisten työaikaa vähennettäisiin, voisi olla että se koettaisiin epätasa-arvoisena.

Jyrki Paldán

Lisäykseksi voisi vielä mainita kapitalismin nostaneen työtunnit 1800-luvulla*. Ennen sitä työtunnit olevat samassa suuruusluokassa kuin nykyään. Edes feodaaliajan maaorjiltakaan ei uskallettu vaatia juuri nykyistä enempää työtunteja, koska herroilla oli koko ajan pelko kapinasta. Sen sijaan kapitalismi antoi herroille täydellisen kasvottoman valtamekanismin, jolla pystyi orjuuttamaan köyhät ja lähes tuplaamaan työtunnit (joista luonnollisesti maksettiin nippa nappa nälkäpalkkaa ja tehtaan pihaan lastatut häkit olivat ihan tavanomaisia "asuntoja" työväelle) kokonaan ilman vastuuta. Sama mekanismi uusliberalisaation ja markkinaideologian mukana "pakottaa" nostamaan työtunteja nykyisin, ja vain taivas on rajana.

Monelle suomalaiselle kuluttajalle ja sijoittajalle on ihan yksi lysti vaikka heidän tuotteensa tai voittonsa valmistettaisiin nälkäpalkalla täysin epäinhimillisissä oloissa, ja voidaan olla ihan varmoja ettei tulevaisuudessa ulkomaista pääomaa kiinnosta missä oloissa Suomessa työskennellään. Lähes jokainen markkinoiden "vapauttamista" ja "kikyttämistä" kannattava työväestön edustaja kaivaa itselleen kuoppaa.

*http://groups.csail.mit.edu/mac/users/rauch/worktime/hours_workweek.html

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset