Markus Mikael Myllyniemi Historian opiskelija ja kansalaisaktiivi | SDP:n kunnanvaltuutettu Kirkkonummella

Eriarvoistuminen on aikamme suurin vitsaus

Suomalainen tasavertainen hyvinvointiyhteiskunta on ollut minulle henkilökohtaisesti tärkeä jo syntymästäni saakka. Perin äitini kautta harvinaisen perinnöllisen ihosairauden, joka on ollut jatkuva haitta jo heti syntymäni jälkeen. Hyvinvointiyhteiskunnan tukipalvelut ovat kuitenkin mahdollistaneet sen, että olen saanut elää täysin normaalin lapsuuden ja nuoruuden, eikä sairaudesta ole kehkeytynyt niin pahaa haittaa kuin siitä olisi voinut.

Samalla olen elämäni kautta saanut huomata, kuinka tärkeä tasa-arvoinen ja luokaton yhteiskunta on ihmisen kehityksen kannalta. Olen saanut todella suuren etuoikeuden matkustaa ja kiertää maailmaa pienestä lapsesta saakka ja sen ansiosta uskon ymmärtäväni, miksi me olemme niin onnellista kansaa. Me suomalaiset uskallamme kohdata toisemme samanarvoisina ihmisinä emmekä taivu sen liioimmin herroitteluun kuin syrjintäänkään.

Tämä ei kuitenkaan ole itseisarvo edes meidän suomalaisessa yhteiskunnassamme. Mieleeni on ikuisesti syöpyneet erään kiinalaisen kerjäläispojan kasvot. Olin itse ehkä noin 12-vuotias teini-iän partaalla oleva nuori, eikä kohtaamani poika ollut yhtään sen vanhempi. Ymmärsin tuolloin ensimmäistä kertaa, mitä yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja etuoikeus oikeastaan tarkoittaa. Minulle tämä matka oli vain nopea piipahdus aasialaisessa kulttuurissa, kun taas hänelle elämän karu totuus oli päivittäinen kerjääminen hänen oman ja perheen henkien pitimiksi.

Vähemmissä määrin törmäsin tähän eriarvoisuuteen myös Englannissa, jossa kaupungit olivat kuukausi kuukaudelta entistä segregoiduimpia rikkaiden ja köyhien välillä. Hiljalleen eri luokkien kaupunginosat kasvoivat irralleen toisistaan, kunnes lopulta rikkaat piiloutuivat porttien sekä aitojen taakse, kun eri yhteiskuntaluokkien välinen kuilu oli yksinkertaisesti liian suuri heidän kuplansa kestettäväkseen.

Me emme saa uskoa, että olisimme jollain tavalla immuuneja tälle kehityksellä Suomessakaan. Eriarvoistuminen on täälläkin pohjoisen perukoilla kasvava ongelma, ja yhteiskunnan rikkain kymmenes omistaa täälläkin yhtä paljon omaisuutta kuin loput yhdeksänkymmentä prosenttia ihmisistä.

Menestyminen on yhteiskunnan elinehto, sillä se pitää kansantaloutemme pyörät pyörimässä. Se ei kuitenkaan saa olla harvan joukon etuoikeus, joka pahimmillaan periytyy suvussa säätyvallan tapaan. Meillä jokaisella tulee olla oikeus menestyä ja nauttia hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkosta ja palveluista, sillä eriarvoisuus ei ole yksinkertaisesti meidän kenenkään etu. Eriarvoisuuden luoma yhteiskunnallinen pahoinvointi tulee yhteiskunnalle monin verroin kalliimmaksi kuin nopean ja vastuuttoman kasvun tuottamat näennäiset taloudelliset hyödyt.

Aion henkilökohtaisesti tehdä kaikkeni, että tämä mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu meidän kaikkien kohdalla vielä tulevaisuudessakin. Entä sinä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jariekilpinen kuva
Jari Kilpinen

"Samalla olen elämäni kautta saanut huomata, kuinka tärkeä tasa-arvoinen ja luokaton yhteiskunta on ihmisen kehityksen kannalta. Olen saanut todella suuren etuoikeuden matkustaa ja kiertää maailmaa pienestä lapsesta saakka."

Huomaatko mikä ristiriita?
Suomessa on tasa-arvoa kyllä, mutta on myös erilaisuutta. Jotkut "tasa-arvoisempia" kuin toiset

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Sosialidemokratia eroaa vallankumouksellisesta sosialistisesta liikkeestä juuri siinä, että sosialidemokratia ei vaadi kapitalismista luopumista, vaan yrittää vain siloitella kapitalismin pahimpia oireita.

Tuolla tavalla sosialidemokratia jää/jättäytyy kapitalistisen talouden suhdannevaihteluiden armoille.

Suosittelen lukemaan Rosa Luxemburgin teoksen Reformismi vai Vallankumous, jossa hän käsittelee juuri tätä teemaa.

Tuo kirja julkaistiin vuonna 1900, jolloin työväenliike oli jakautumassa kahtia sosialidemokraattiseen ja marxilaiseen haaraan. Nuorena sosialidemokraattina ja historiasta kiinnostuneena sinulle olisi varmasti mielenkiintoinen kokemus tutustua tähän teokseen.

Jos siinä esitetyt talouden lainalaisuudet tuntuvat käsittämättömiltä, suosittelen lukemaan myös Marxin Pääoman. Tai oikeastaan suosittelen sitä joka tapauksessa, jo yleissivistyksenkin takia. Kyseessä on sentään maailmanhistorian toiseksi luetuin teos.

Käyttäjän MarjattaLaiho kuva
Marjatta Laiho

Olisiko parasta luopua sosialismista ja kapitalismista puhumisesta?
Puolin ja toisin tulkitaan termit milloin minkäkin putkinäön leveydeltä ja itse valitun väristen linssien läpi katsoen.

En ole koskaan ymmärtänyt, että "vapaa markkinatalous" käsitetään todellisuudesta irrallaan leijuvaksi kuplaksi, jossa luonnonlait eivät päde, vaan ympäristöä on lupa turmella mielin määrin, jos siitä vain saa taloudellista voittoa. Ihmisoikeudet ovat melkein kaikkien mielestä hyvä juttu. Kunhan niitä ei suoda yhtään omasta kulttuurigenrestä poikkeaville ihmisille eikä vaadita kunnioittamaan, kun raa'alla sorrolla voi jossakin riistää täysin oikeudettomia työntekijöitä. Vapaatahan kilpailu olisi, jos kaikilla valtioilla, yrityksillä ja henkilöillä olisi sama velvollisuus toteuttaa Pariisin ilmastosopimusta jatkovaatimuksineen ja noudattaa ehdoitta YK:n ihmisoikeussopimuksia.

Yhtä vähän olen käsittänyt "sosialismin" fundamentalistisia uskonhaaroja, joissa kielletään ajatteleminenkin ohi "fatvoja" julistavien "imaamien" – eikä edes huolehdita siedettävästä toimeentulosta kaikille.

Ohipuhuminen ei ole keskustelua. Faktoista on päästävä selvyyteen ennen kuin voidaan pohtia niiden keskellä toimimisen parhaita vaihtoehtoja. Jos jollakulla ihmisellä ei ole kohtuulliseen elämään riittäviä resursseja tai jos elinympäristöämme tärvellään kestämättömästi, politiikka on väärää. Teoreettisista talousopeista voidaan puhua ilman "uskonnollista" paatosta ja "väärinajattelijoiden" demonisointia. Se olisi älyllisen olennon valinta. Sitä sosialidemokratia on pitkälti ollut rakentaessaan hyvinvointiyhteiskuntia – joita nyt rapautetaan rasismin ja fasismin nousulla.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Olisiko parasta luopua sosialismista ja kapitalismista puhumisesta?"

Ei. Eikä myöskään oikeistosta ja vasemmistosta puhumisesta pidä luopua.

Sen sijaan pitää taistella noiden käsitteiden hämärtämistä vastaan.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ohipuhuminen ei ole mitään keskustelua. Mutta ratkaisu ei ole se, että alistutaan siihen, että tiedotusvaltaa käyttävä yhteiskuntaluokka voi käsitteiden vesittämisellä estää yhteiskunnallisideologisen keskustelun.

Sosialidemokratia poikkeaa vallankumouksellisesta työväenliikkeestä siinä, että se ei vaadi kapitalismista luopumista. Kyse ei ole realismista, vaan ideologiasta. Sosialidemokratian kriisi näkyykin parhaiten juuri kapitalistisen talouden kriisiaikoina: Kun sosialidemokratia on jättäytynyt vapaaehtoisesti kapitalistisen talouden suhdannevaihteluiden armoille, se ei pysty vastustamaan leikkauspolitiikkaa taantuman aikana.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset